Tässä tarina siitä, kuinka aloittelija-neuloja palasi takaisin maapinnalle.
Lankalauantaina aloitin kauan työlistallani olleet Baudelairet. Vaan mitenkäs kävikään!? Olisi pitänyt heti alussa huomata, että tästä ei sukkaa synny... sukan kärjestä tuli ruma suippomainen kippura:
Lisäksi teräosa tuntui jo alussa liian löysältä, mutta urheasti jatkoin tikuttelua ajatellen, että kyllä niistä ihan hyvät tulee ja mallineulekin näytti ihan kivalta:
Myös kantapää onnistui ihan hyvin, ja oli mielenkiintoista kokeilla kantapäätä minulle uudella tavalla:
Myös kantapää onnistui ihan hyvin, ja oli mielenkiintoista kokeilla kantapäätä minulle uudella tavalla:
Tässä vaiheessa kokeilin sukkaa jalkaan ja kappas vaan, se on vähintään 5 cm liian iso! Siis sen verran jää varpaisiin tilaa. Pakotin miestäni kokeilemaan sukkaa jalkaan ja ne olivat hänellekin ihan liian suuret. Ilmeisesti olin alitajuisesti tarkoittanut nämä baudelairet 45-numeroisen jalan omaavalle keijukaiselle!?Eli mitä aloittelijaneuloja oppi tästä kaikesta?
- neuletiheys on oikeasti tärkeä asia
- sukan sovittaminen kesken työtä on sallittua
- pura heti alussa, jos siltä tuntuu, äläkä itsepäisesti jatka neulomista toivoen parasta
2 kommenttia:
Näin käy joskus meille kaikille! Toivottavasti neuleinnostuksesi jatkuu!
Hyvin tiivistetty teesit tuohon loppuun! Mullakin kesti kauan neuletiheyden tärkeyden ymmärtäminen, ja vieläkin usein kapinoin sitä vastaan. Tuo heti alussa purkaminen on kyllä hyvin hallussa - ja liittyy usein juuri tuohon neuletiheyteen!
Lähetä kommentti