Saisiko olla vähän Sangriaa?

Ishbel-huivi on vihdoin pingottumassa ja baskeri ja lapaset päätelty.  En tiedä tarvitseeko näitä enää kovin pitkään tänä keväänä, mutta onpa ensi syksyä varten valmiina. Lanka on kyllä tosi herkullisen väristä. Tämähän on sukkalankaa, joten se raidoittuu kaikista näteimmin juuri noissa lapasissa. Onneksi purin baskerin ja aloitin sen uudestaan, sillä samalla sain värit raidoittumaan nätimmin kuin ensimmäisessä pieleen menneessä yrityksessä. Baskeria en pingotellut mitenkään, sillä minusta se oli juuri sopivan kokonen sellaisenaan. 

Korujakin olen tehnyt vähän lisää. Toinen avainnauha sekä pari silmukkamerkkiä.

Avainkaula-aikuinen

Ihan ensiksi haluan kiittää Calystegia-kauluria kommentoinneita, kehut aina lämmitävät mieltä! Piti kiitellä teitä jo edellisessä postauksessa, mutta se unohtui tohkeillessani uusista koruista :)

Paikallisesta Sinooperista sai 30 prossan alen kertaostoksesta, joten kävin hankkimassa itselleni korutarvikkeita. Heti piti kokeilla jotain, ja päädyin tekemään tällaisen avainnauhan puuhelmistä. Tämä piristääkin mieltä kun sairausloma loppuu reilun viikon päästä ja palaan takaisin töihin. Samalla voin tehdä muutamat työkaverit kateellisiksi :)

Tuosta avainnauhasta tulikin lapsuus mieleen, sillä itse olin ns. avainkaulalapsi kun äiti ja isä oli töissä ja minun piti tulla koulun jälkeen kotiin jossa ei ollut ketään ottamassa vastaan. Minun avainkaulanauha oli muuten semmonen vaalean ruskea.

Koruja ja purkamista

Osallistuin korukurssille, jonka aikana tehtiin ohjatusti kolme erilaista korua. Tällaisen 'saalin' kanssa tulin illalla kotiin :)

Neulerintamalla on ollut muutamina viime päivinä hiljaista. Aloitin innokkaana tekemään Ishbel-baskeria ja näin pitkälle olen ehtinytkin. Olen vissiin ollut tosi sokea, kun en huomannut aiemmin, että olen neulonut mallineuletta ihan väärin. Muutaman päivän olen punninnut puranko vaiko en, mutta purkuun se menee sillä tarkoitushan olisi pitää baskeria yhdessä Ishbel-huivin kanssa (joka muuten vilahtaa tuossa alimmassa kuvassa).

Sitten lopuksi ihan muuta.. Kävin maanantaina näyttämässä kipsissä olevaa jalkaa lääkärille, ja siinä odotustilan ilmoitustaulululla huomasin tarjolla elinluovutuskortteja. Olen vuosikaudet aikonut tällaisen täyttää, ja nytpä sekin on tehty. En tosin tiedä kelpaako minun elimeni enää mihinkään, sillä olen viisi vuotta sitten käynyt läpi luuydinsiirron, mutta onpahan ainakin varmuuden vuoksi tehty testamentti :) Tiesitkö muuten, että suomalaisista noin 18 % on tehnyt elintenluovutustestamentin, mutta 90 % olisi valmis kuolemansa jälkeen luovuttamaan elimiä toisen ihmisen sairauden hoitoon. Pitäisiköhän kaikille lähettää postissa kortti, niin useampi henkilö sen saisi täytettyä ?!