tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

Ikävä

Jo neljä kuukautta on kulunut pikkukoiramme poismenosta, silti on välillä niin kova ikävä.


Tuhkat pitäisi haudata. Paikkakin on jo valittu omenapuun alta, jossa koira tykkäsi pötkötellä ja tarkkailla menoa. 

3 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Ja niin pitääkin olla ikävä. Rakkaita ei ihan hetkessä unohdeta. Mun Vimmun lähdöstä on jo reilusti vuosi ja viime viikolla näin siitä viimeks unta ja voi mikä itku aamulla taas kuristi kurkkua kun tajusin että vaikka se unessa oli siinä niin oikeesti se ei vaan tuu takasin.

Ihan hirveen surullista, mutta samalla tosi ihanaa että maailmassa on asioita jotka on niin tavattoman tärkeitä ja rakkaita.

Jaksuja.

Kangaskasa kirjoitti...

Voi, uskon että varmasti on ikävä! Ystävän menetys on iso asia, joka vaikuttaa jollain tasolla koko elämään. Itse suren joskus vielä 20v. sitten menettämääni koiraa, ja muistelen sitä todella usein. Omenapuun alla on kaunis paikka rakkaallenne!

Kiitos myötäelämisestä meidän surussamme! Me saimme haudata Doriksen lemmikkieläinten hautausmaalle kaupungin johtavan jätesuunnittelijan luvalla, muuten ei niin isoja eläimiä sinne saa haudata. Iso helpotus meille, ja hautaa saa nyt koristella rauhallisin mielin.

MinskuH kirjoitti...

Kiitos ihanista ja lohduttavista kommenteistanne!