Tämä tässä on Revontulen alku. Nyt se näyttää jo ihan hyvältä huivin alulta, mutta tätä ennen se on purettu viisi kertaa. Ensimmäinen kerta oli jo pari vuotta sitten, jolloin en päässyt ohjeesta yhtään kärrylle. Hautasin langan laatikon alimmaiseksi ja unohdin. Joka syksy tulee kuitenkin mieleen, että jospa ensi jouluna Mummoni saisi lahjaksi lämpimän villahuivin, joten taas toissa iltana laatikon pohjalle haudattu vironvilla alkoi huutelemaan minulle. Aloitin ja purin neljä kertaa, sillä ensin puikot oli aivan liian suuret ja tuotos muistutti kalaverkkoa. Sitten unohdin, että kaaviossa on esitetty vain puolet mallista. Sitten huomasin tehneeni silmukan lisäykset väärin. Sitten huomasin tiputtaneeni silmukan jossakin ihan alussa, joten se oli helpompi korjata aloittamalla alusta.
Muutenkin tuntuu, että tämä malli aikoi selättää minut 6-0, sillä 1-kaavion jälkeen en tajunnut pariin tuntiin, että miten sitä 2-kaaviota oikein pitää neuloa, ja meinasin jo luovuttaa ihan kokonaan. Luin vielä kertaalleen ohjeet ajatuksen kanssa ja vihdoin pääsin etenemään kuvan osoittamaan pisteeseen. Jospa Mummo sittenkin saa tulevana jouluna kauan suunnitellun huivin lahjaksi!?
